T.Elise@bookwyrm.social hat The Shock Doctrine von Naomi Klein besprochen
None
5 Sterne
Truly one of the best books I’ve read.
676 Seiten
Am 6. Februar 2008 von WSOY veröffentlicht.
Vangeille annetaan sähkösokkeja, jotta heidät saataisiin murtumaan ja tunnustamaan. Sama logiikka pätee suurempiin ihmisryhmiin: katastrofin jälkeen ne ovat alttiita muutoksille, joita muuten jaksaisivat vastustaa. No Logon saavutuksista huolimatta Tuhokapitalismin nousu on Naomi Kleinin toistaiseksi merkittävin teos. Klein osoittaa, kuinka rahamarkkinat toimivat sokkien koettelemien ihmisten kustannuksella. Katastrofit eivät tästä näkökulmasta ole humanitäärisen avun kohteita, vaan ""puhtaita pöytiä"", joissa raivaustyö on jo tehty turva-alan (Irak), hotelliketjujen (Sri Lanka) tai yksityisiä koulupalveluja myyvien yritysten (New Orleans) puolesta. Kriisien hyväksikäytön arkkitehti on ekonomisti Milton Friedman, jonka tavoite yksityistämisestä ja valtion roolin minimoimisesta on konkretisoitunut eri puolilla maailmaa ""tuhon kapitalismina"" viime vuosikymmenten aikana, Pinochetin Chilestä alkaen. Naomi Klein erittelee ja haastaa myytin kapitalistisen liberalismin demokraattisuudesta ja vapaudesta: todellisuudessa markkinat toimivat pienen poliittisen eliitin ja suurten monikansallisten yritysten liittona. Kuvaamalla vapaiden markkinoiden riippuvaisuutta sotilaallisista tai luonnonkatastrofeista toipuvien kansakuntien heikkoudesta Klein purkaa myös mielikuvan kapitalistisen politiikan rauhanomaisuudesta. Teos on painava ja terävällä kynällä kirjoitettu todistus, jota edelsi …
Vangeille annetaan sähkösokkeja, jotta heidät saataisiin murtumaan ja tunnustamaan. Sama logiikka pätee suurempiin ihmisryhmiin: katastrofin jälkeen ne ovat alttiita muutoksille, joita muuten jaksaisivat vastustaa. No Logon saavutuksista huolimatta Tuhokapitalismin nousu on Naomi Kleinin toistaiseksi merkittävin teos. Klein osoittaa, kuinka rahamarkkinat toimivat sokkien koettelemien ihmisten kustannuksella. Katastrofit eivät tästä näkökulmasta ole humanitäärisen avun kohteita, vaan ""puhtaita pöytiä"", joissa raivaustyö on jo tehty turva-alan (Irak), hotelliketjujen (Sri Lanka) tai yksityisiä koulupalveluja myyvien yritysten (New Orleans) puolesta. Kriisien hyväksikäytön arkkitehti on ekonomisti Milton Friedman, jonka tavoite yksityistämisestä ja valtion roolin minimoimisesta on konkretisoitunut eri puolilla maailmaa ""tuhon kapitalismina"" viime vuosikymmenten aikana, Pinochetin Chilestä alkaen. Naomi Klein erittelee ja haastaa myytin kapitalistisen liberalismin demokraattisuudesta ja vapaudesta: todellisuudessa markkinat toimivat pienen poliittisen eliitin ja suurten monikansallisten yritysten liittona. Kuvaamalla vapaiden markkinoiden riippuvaisuutta sotilaallisista tai luonnonkatastrofeista toipuvien kansakuntien heikkoudesta Klein purkaa myös mielikuvan kapitalistisen politiikan rauhanomaisuudesta. Teos on painava ja terävällä kynällä kirjoitettu todistus, jota edelsi mittava taustatutkimus ja vuosien kenttätyö kriisialueilla.
Truly one of the best books I’ve read.
But in a good way, if one can be upset in a good way about being made aware of the misery that the US & the IMF have inflicted across the globe.
Thanks to this book, I’ll now celebrate the day Milton Friedman died as a holiday (Nov 16).